Siteeraan tähän arvokkaita viisauksia sellaisesta asiasta minkä kanssa jokikinen äiti on kosketuksissa ja hyvinkin usein.

Me äidit kasvamme lasten mukana monessa asiassa. Mutta ikinä emme kasva niin viisaiksi ettemmekö menettäisi malttia lasten kanssa.

(tekstit ovat Anna-lehdestä)

 

" Onko äidin maltin menetys vaarallista lapselle?

- Tunteita pitää näyttää, mutta siinä pitää olla kohtuus. Kun keittää liikaa ylii, sitä pitää pyytää anteeksi, ei siis itse suuttumista vaan sen volyymia. Yleensä se huojentaa lasta: hän ei olekaan niin kurja kuin päätteli suuttumisen määrästä. Lapsi oppii tällaisessa prosessissa monia asioita, ja aikuinen saa mannaa omalle syyllisyydelleen.

Sitä paitsi:lapsille on Keräsen mukaan suuri helpotus kun vanhemmat ovat epätäydellisiä ja erehtyväisiä.

-Täydellisistä vanhemmista ei pääse ikinä ohi- ja lastenhan täytyy kasvaa meistä ohi.

 

Lapsille on turha uhrata itseään, sillä he kohtelevat itseään niin kuin minä kohtelen itseäni, ei niin kuin minä kohtelen heitä. Jos olen lohduton, uupunut ja tarvitseva, kasvatan lohduttomia, uupuneita lapsia, vaikka antaisin kaikkeni. Kun iloitsen elämästäni, lapset vapautuvat olemaan iloisia, itsetuntoisia lapsia, joiden ei tarvitse kantaa huolta äidistään tai sääliä häntä.

Kyse on siitä, että lapsi tajuaa oman riippuvuutensa. Jos tärkein aikuinen katoaa tai luhistuu, lapsi tuntee menettävänsä kaiken. Jos tuo aikuinen luhistuu ja kutistuu lapsen silmien alla, ahdistus on syvä. Lapsesta tulee hankala, hän testaa ja ärsyttää.

-Naiset, hoitakaa ja arvostakaa itseänne  ja toisiamme.