Tavarat antavat meille mahdollisuuden matkustaa lapsuuden muistoihin. Mistä tulen,  millaisesta paikasta tulen. Muistan kun teini-iässä katseli kotiaan ja moni paikka näytti niin vanhanaikaiselta ja tarvetta olisi sisustaa uusiksi.

Nyt lapsuudenkodissa näyttää ihan sopivalta. Kotoisalta.

Vois ajatella tästä omastakin kodista niin että kaikki on sopivaa. Kotoista.

 

Tässä kirjassa on tuttuja satuja. Muistatteko tämän?

mm. Seitsemän pientä kiliä. Iso jänis ja pikku jänis.

 

Muistan viltin kotoa,marjapuuronpunaisen valkoisilla palloilla, taisi olla tämänvärinenkin. Tämä viltti on äitiyspakkauksesta vuodelta 74. Ja ollut muinakin vuosina.

 

Kyllä tuon kulkusen jotenkin pitäisi saada pois tuolta sisältä. Kotona vaaleansinisenä.

 

Tämän olen ostanut kirppikseltä kun oli niin herttainen kuvitus. Aapinen on vuodelta 1971. Onko ollut teillä koulussa?

 

Tutunnäköinen sänky.

Isämmehän se siinä sanomalehteä lukemassa.

 

Muistatteko kotoa tällaisen kupin? Erivärisenä kylläkin. Suomalaista kovaa muovia.

 

Värityskynäkuppina oranssi tällainen.

 

Kotona siivotessa kaappeja kehasin näitä suloisen kokoisia kermakkoa ja sokerikkoa.

Sokerikko on kuin pienoiskoossa keltainen mariskooli.  Eräänä päivänä sitten postista tuli paketti ja äitihän oli kääräissyt  nämä minulle.