Tuntuu että on niin hirveesti kaikkea tekemistä, ettei malttais millään mennä nukkumaan. Päivät täyttyvät kuin itsestään, väliäkö sillä tekeekö paljon vai hyvin vähän.

On ihanaa kun on näitä jaksoja. Seuraaville päiville kivoja tekemisiä, kivoja ajatuksia. Ja tuntuu sitten että varmaan on saanut aikaseksikin jotain, tai sitten vain hyvä

mieli hetkistä.

Kalenteri tälle vuodelle on vielä väljä. Se tuntuu hyvälle. On paljon tyhjää keväälle. Tuntuu että aikakin matelee sen takia hitaammin ja minnekkään ei ole kova kiire.

Joskus ennen minulle kalenterin täyttäminen ja pitäminen oli tärkeää. Ostin sen hartaudella jo hyvissä ajoin ennen uutta vuotta. Nyt minulla ei ole kalenterikirjaa

ollenkaan. Seinällä kaapinoven sisäpuolella on Anna-lehden seinäkalenteri. Se riittää. Toki vanhoja kalentereita on tallessa monia. Niissä on tekstiä kuin

päiväkirjoissa, runoja, paksuja tunteita. Kirjoitin aina ensiksi uuteen kalenteriin sisarusteni lapset ja syntymäajat.Sitten kummilasten syntymäajat. Seuraavaksi

kopioin listan lahjoista, mitä olen ostanut jouluksi tai synttärilahjaksi. Sieltä on hyvä tarkistaa ettei tule jollekkin kummilapselle kolmena synttäripäivänä peräkkäinlasten laulucd:tä tms.

 

Yhtään outoja ei arjessa ole nekään päivät kun mitään ei jaksais. Ja vaikka ympärillä olis paljon tekemättömiä töitä niin tuntuu ettei ole yhtään mitään tekemistä.

Ruoanlaitto niinä päivinä on ihan pakkopullaa. Niinä päivinä odottaa hirveästi miestä kotiin töistä.  Tai, toisaalta, tuleeko vielä kurjempi olo kun toinen tehokkaana päivän töistä tulee luo, ja tunnen olevani niin vastakohta saamattomuuksissani.

 

Kesästä tykkään paljon enemmän kuin talvesta. Mutta hyvän olon vuoksi onkohan siinä taikaa että olen tammikuun tyttö. Synttäripäiväkö laajenee koko kuukauteen tuoden iloa.  Synttärit tässä kuussa tai ei, iloa ja hyvää mieltä kaikille!!!

Olin ensimmäistä kertaa vauvan luota pois vähän pidempään. Sain kännykkääni tällaisen ihanan kuvaviestin.  Isoveli tärkeässä tehtävässä.

Tästä jaetaan herkkusatsia lapsille.

Pikkuiseni ajelee "popolla"  . Ja nähdessään isin tai veljien lätkäkypärän sanoo:   "Popo"  Eihän nyt lätkäkypärä hirveesti eroa mopokypärästä....