Minussa on osa pienuutta.

Astun tulevaisuuteni portaita,

äidin ja isän kädessä.

Siellä jossakin

aura, jonka sarviin tartun.

Vielä isän ja äidin

käsi pienessä kädessäni samoan

kotilieden turvallisessa uomassa.

Hellät rakkaat kädet ohjaavat tietäni.

Vielä kotiportti maailmani

- sen toiselle puolelle ei saa mennä.

Siellä autot huristaa, päätäni puristaa.

Rapakko riittää, keinussa keinua

vauhtia suureen- sinne jonnekkin.

Vuodet, ihanat vuoteni

eivät saa mennä lujaa.

Etanan tahdissa ehtiä

liimata lehtiä, sotata seiniä,

äidille, omalle äidille

näyttää peiliä.

Vielä tänään saan istua sylissä lämpimässä,

ja se on ihanaa.

-A.V.-