Minussa on osa pienuutta.
Astun tulevaisuuteni portaita,
äidin ja isän kädessä.
Siellä jossakin
aura, jonka sarviin tartun.
Vielä isän ja äidin
käsi pienessä kädessäni samoan
kotilieden turvallisessa uomassa.
Hellät rakkaat kädet ohjaavat tietäni.
Vielä kotiportti maailmani
- sen toiselle puolelle ei saa mennä.
Siellä autot huristaa, päätäni puristaa.
Rapakko riittää, keinussa keinua
vauhtia suureen- sinne jonnekkin.
Vuodet, ihanat vuoteni
eivät saa mennä lujaa.
Etanan tahdissa ehtiä
liimata lehtiä, sotata seiniä,
äidille, omalle äidille
näyttää peiliä.
Vielä tänään saan istua sylissä lämpimässä,
ja se on ihanaa.
-A.V.-
Kommentit