Synttärihumua meillä ja muualla. Monenlaisia synttäreitä, hoplop, keilaus,hohtogolf ja monia teemasynttäreitä. Juhliminen saa isot mittasuhteet ja vastalahjatkin ovat monesti isommat kuin itseviedyt lahjat. Meillä lapset ovat saaneet pyytää kavereita 6 vuotta täytettyään ja jos vaan haluavat, niin voivat pyytää vielä 11 vuotisjuhliinsa kaverit. Pienessä kerrostaloasunnossamme kaverien määrän olen rajannut siihen, mitä pöytään mahtuu tuoleja. Synttärit ovat tavalliset, silti juhlallinen ja tärkeä päivä lapselle. Pojilla ollut lähes joka kerta pulkkamäkeä, kun tässä ihan pihassa mahtava mäki. Lapset ovat leikkineet lahjoilla, on voinut olla suklaamunan etsintää ja ehkä jotain pientä, mutta lapsille on jo kiva kokoontua koulun ulkopuolella yhteen, toisen kotiin, ei mielestäni minun tarvi olla viihdytysmestari, kun en sellainen ole.

Tyttömme muisteli seuraavana päivänä synttäreitään näin: " Mulla meni suu poskille ja posket silmiin aina kun ovikello soi."

Lapsen tuntuvaa ja näkyvää iloa ja riemua.

Herkuteltiin taas suklaasuolapähkinäkakulla, mutta ilman suolapähkinöitä. Näytti olevan suosittu kakku, mutta meidän mielestä liian voimakas maku nuo suolapähkinät kakussa. Ohje kakkuun blogista jotainsinista

 

* Tyttömme sai hyvät uutiset silmälääkäristä, ei tarvitsekaan silmälaseja. Kiusasin tyttöä että taitaa olla vain nuo pitkät ripset, mitkä välillä haittaa näkemistä.

* Pääsin kurkkaamaan lasten upeita töitä lapsemme kerhoon. Olisin halunnut heti napata tytön kauniin maalauksen suoraan seinällemme.

* On mukava huomata ikävöivänsä. Mies autonhakumatkalla (kolarini toimesta) jo kolmatta päivää.

* Pojan kanssa kävimme ostamassa hälle valitsemansa synttärilahjan. Yllätyksekseni löysin juuri ihastuttavaa kangasta alesta ja ostin tulevaan kotiimme, kahtakin eri väriä. Olikin pitkä aika kun viimeksi olen käynyt ostoskeskuksessa. Jotenkin vain tulee olo, että äkkiä pois. Jumbossakin oli kauhea ryysis, ihmiset vaeltavat ja ostavat. Ja silti samalla Japanissa ihmiset eivät löydä syömistä.

Pieni kuumeessa. Pienen  kädet kaulani ympärillä monta kertaa päivässä. Sylissä, syliin nukahtaa. Onneksi minä saan nämä hetket, eikä joku vieras hoitaja.

En muista,

loistiko siinä kodissa

tiskipöytä,

mutta loistivat

lasten silmät.

- P-L.L-