Maaliskuu on minulle kuu, mikä jakaa talven ja kevään. Se on kuin ylimääräinen lahja. Vähän talvea vielä, aurinkoista ja valoista sellaista. Ja vähän kevättä, aurinko alkaa voittamaan lumen ja jään. Maaliskuussa on perheessämme syntymäpäiviä. Maaliskuussa on aikaa, mikä kivulla mennään läpi, niellään muistoja, haluaisin hypätä yli. Mutta kuitenkin niin lähellä sitä lasteni syntymät. Ne kantaneet minua.

Leikkiä ja kinaa tavaroista. Oravapaitainen kätkee lelut alleen. Kukkapaitainen vaatii niitä itselleen. Pienin matkii kaikessa.Ja käpertyy samoihin asentoihin.

Soitin miehelleni, että nyt ei jaksa olla kotona. " Kävelkää tänne raksalle retkelle ja paistetaan täällä makkaraa"  Mukava ilta. Lumitöitä. Mieheni teki autotallia. Kävelimme kotimme sisällä ja katsoimme maisemat joka "ikkunan" kohdalta. Puu tuoksui ja pakkanen unohtui vähäksi aikaa.

Tänään ulkoiltiin parikin kertaa. Pienimmäinenkin käveli tosi pitkän matkan. Välillä koetin pyytää rattaisiin. " Ei, juokkee"  Lapset kiipeävät lumikukkuloille ja laskevat alas. On minun aikani pysähtyä lasten askelille.

Ei vain kultaa varpaanpäissä vaan koko hipiässä...

Meille annettiin lapset,

taivaan Isän pienet auringot.

Säteilyllään he valaisevat meitä,

jotta näkisimme kulkea

- Eeva. K.-