"Eilenhän vasta katselin lasta,
haurasta kasvavaa.
Näin siivet hennot,
näin ensilennot,
odotti kaunis maa

Taivaaseen lensit valoa päin,
huoneeseen yksin pimeään jäin.
Siivin haavoittunein sinä lensit luo Jumalan.

Mureni taika,
mitä on aika,
missä on perhonen?
Tiedämme täällä, levon sait päällä
Jumalan kämmenen.

Taivaaseen lensit valoa päin,
huoneeseen yksin pimeään jäin.
Siivin haavoittunein sinä lensit luo Jumalan.

Perhonen pieni valaisit tieni,
aina jäät sydämeen.
Päivämme kiitää,
aika pois liitää,
kohtaamme uudelleen.

Valossa kylpee Jumalan maa,
jokainen siivet eheät saa.
Sinä taivaaseen lensit,
jo siellä odotetaan."

Anna-Mari Kaskinen

Suuri suru ja ikävä. Naurava ja iloinen poika lähti enkelin matkaan kiirastorstaina. Voimia tarvitaan. Lohtuna on vain se, että hän on jo perillä.

Lapset muistelevat kaveria, yhteisiä leikkejä ja hetkiä, onnellisia. Hän oli vomakkaasti päivän lapsi.