Pienelle on iso juttu äidin poissaolo, vaikka vain viikonlopun verran. Reippaana ja hyvällä mielellä on oltu, mutta ei riitä vain yksi päivä ikävän ja kiukun purkamiseen.

On nähty isoja kiukkukohtauksia, mitkä ei ole yhtään tyypillisiä, ei kenellekkään meidän lapsista. On haluttu kaikkia vuorotellen, ja silti ei mikään ole käynyt. Itkun, potkun ja puraisunkin kera.

Pikkuinen puraisi mua. Sanoi " Purannu, äiti purannu." Kysyin että etkö tykkää äitistä.  " Tykkään." Sanoi pikkuinen niin ylpeällä äänellä, että rakkaus tuntui ihan rinnassa asti.

Isosisko kysyi pikkuiselta että tykkäätkö äidistä. Pikkuinen huusi: " Eitykkäätykkää!!" Kuvaa hyvin varmaan kaikkien kaksivuotiaiden mieliä.

Sisaruksiakin vähän ihmetyttänyt pienen kiukkuilut. Viimeksi kun annoin lapsille jädet, sisko sanoi että haluan samanlaisen kuin pikkuisella, kun tykkään hänestä niin hirveästi. Pikkuinen oli juuri kiukunnut pitkään.