Tykkään kivistä. Kaikkein eniten valkoisista kivistä eli "salamakivistä". Siskot tiiättekö mistä tuo nimitys salamakivet on? Ollaanko me pienenä luultu että niihin kiviin, mihin salama on lyönyt, on tullut kaunis valkoinen väri.

Lapsena keräsin salamakiviä. Kotiin tullessa laitoin aarteet hyvään säilytykseen, talon seinissä oleviin tuuletusaukkoihin, joiden suojana oli katon vihreä pyöreä metallikansi. Joitakin vuosia sitten pysähdyin keräämään mahtavia salamakiviä kierrellessämme vaunun kanssa Turun saaristoa, ja talletin ne kivet entisen talomme rännikiviksi. Ja siihen keräsin aina löydöt, ja lapsemme oppivat myös.

Tänään mieheni ihmetteli että mitä sä sillä kivellä teet, kun toin ison kiven autoon. Vien raksalle, maalaan, ehkä. Kivi on vähän sydämen mallinen, kaunis, rosoinen. Lapset ovat keräneet salamakiviä lasipurkkiin. Niillä kivillä pienokainen leikkii pienen leikkejä. Laskee, asettelee, tyhjentää, täyttää...

Kotiimme olisin halunnut lattiaan pyöreän tai neliskulmaisen kolon, mikä olisi täytetty kauniilla kivillä, ja siinä olisi ollut panssarilasi päällä. Se olisi ollut kaunis matto. Mutta äi mitään tollasia tule, lattiassa on lämmityspiuhat jne, liian hankala homma. Takan eteen taidetaan laittaa laattoja, rantakivimosaiikkia. Sitä kivilaattaa haluaisin kylppäriin ja vessaankin mutta on tosi hintavaa, ja epäkäytännöllistä.