Kunpa reissailu olisi saanut jatkua. Oli haikeaa tulla näin pian kotiin. Mutta jospa loma menisi hitaammin kotona. Reissu antoi paljon ja siinä on hyvä viipyä muistojen kanssa. Lapsia jäi lomaileen kummeille, neljä yötä poissa kotoa, en tiedä onko heillä ollut ikävä, mutta äidillä on täällä oudon hiljaista ja ikäväkin.

Katsokaa lapsen riemua ja iloa. Se tarttuu, ja meillä aikuisillakin on hyvä. Joskus lasten riemu voi syntyä sellaisesta asiasta, minkä tekee mieli kieltää, mutta hetken malta ja anna lapsen ilon elää.

 

Raksalla takka on piippua,luukkua ja pintaa vaille valmiina. Portaikkoon tulee seinä raakalaudoista, mitkä ovat saanteet maalia yllensä. Kylppäri on saanut sinisen pinnan. Haju tuo muistot vuodelta 2004, jolloin rintamamiestaloomme teimme kylppäriä. Tänään mies on aloittanut laatoituksen, sitä hän onkin jo odottanut. Vaikka laattoja onkin pähkäillyt kauan, tuli ostetuksi ihan viime hetken löytöjä. Se luonnonkivi vielä kutkuttelee, että sitä haluaisin, mutta kun jo nyt tulee 3 eri laattaa, ni vois tulla palapeli.

 

Kesässä on jäätelöitä, hellettä, avojaloin läpsytystä, märkiä pyyhkeitä, hikisiä öitä, hetkiä ja retkiä...Lasten mustia jalkoja illalla katsellessa muistan lapsuuden, kun äiti huusi sisälle jakylppärissä oli vateja, lämmintä saippuavettä ja siinä me päivän leikeistä väsyneinä pesimme puhtaaksi jalkoja.

Tänä  aamuna pienin ja avojaloin läpsytys, vetää peittoa perässä ja tulee aamukahvia juovan äidin syliin. Lattian muruset tuntuvat pehmeissä jalkapohjissa,pikkuinen istuu sylissä pitkään ja käpertyneenä. Imen sydämen kyllyydellä voimaa ja rikkautta tähänkin päivään tällaisista hetkistä.