ONNI
Ei onni asu pimeässä.
Se asuu kevätauringonpaisteisella seinustalla
ja kesälämpöisellä rantakalliolla.
Se asuu syyskirpeässä järven peilissä
ja talvikirkkaassa lumimaisemassa.
Ei onni asu kartanoissa.
Se asuu maalaiskylän mummonmökissä
ja nuoren parin vuokrakaksiossa.
Se asuu lähinaapurin kahvipöydässä
ja eräveljien rakotulilla.
Ei onni asu laiskuudessa.
Se asuu leikeistä uupuneen pikkumiehen unessa
ja postiajakavan pojan lippalakin alla.
Se asuu elovainiota katselevan maamiehen silmissä
ja ämpäriään tyhjentävän marjastajan hartioissa.
Ei onni asu rahakirstussa.
Se asuu lapsen poimimassa kissankellossa
ja nuoren iloisessa hymyssä.
Se asuu ystävän kädenpuristuksessa
ja vanhan äidin rukouksessa.
- T. Hannula. -
Kommentit