ONNI

 

Ei onni asu pimeässä.

Se asuu kevätauringonpaisteisella seinustalla

ja kesälämpöisellä rantakalliolla.

Se asuu syyskirpeässä järven peilissä

ja talvikirkkaassa lumimaisemassa.

 

Ei onni asu kartanoissa.

Se asuu maalaiskylän mummonmökissä

ja nuoren parin vuokrakaksiossa.

Se asuu lähinaapurin kahvipöydässä

ja eräveljien rakotulilla.

 

Ei onni asu laiskuudessa.

Se asuu leikeistä uupuneen pikkumiehen unessa

ja postiajakavan pojan lippalakin alla.

Se asuu elovainiota katselevan maamiehen silmissä

ja ämpäriään tyhjentävän marjastajan hartioissa.

 

Ei onni asu rahakirstussa.

Se asuu lapsen poimimassa kissankellossa

ja nuoren iloisessa hymyssä.

Se asuu ystävän kädenpuristuksessa

ja vanhan äidin rukouksessa.

 

 

- T. Hannula. -