Pikkuinen ei taida oikein ymmärtää milloin kuuluu lällätellä. Hän lällättelee suuttuessaan. esim. viimeksi en jaksanut antaa lasten laittaa pulloja pullonkeräyskoneeseen. Pikkuinen alkoi huutaa : " Lällällieruu äiti. Taan minä pittää yhen. Äiti lällällieruu. "  Näitä lällättelyjä saa äiti, ja muutkin kuulla. Ja ihan hyväkin, on meinaa hyvin vaikea olla järkevänä monessa asiassa kun pieni näyttää aina niin suloiselta ja ja häneen heltyy.

Raksalla on rapaista. Nyt piha on jo melkein oikeassa korossaan, sadevesikaivot alkaa olla paikoillaan. Kuraeteisen seinä sai oranssia maalia. Vähänkö jännitti että minkäköhän väristä se maali seinässä on. Oli vähän vaikea valita oikeaa oranssia. Oranssin lisäksi sinne piti tulla mustaakin seinää, mutta mies sai nyt puhuttua minut, halus kai äkkiä saada huoneen maalattua ja puhui jotakin just pestyistä pensseleistä. Huoneen kaappeja ei olla vielä ostettu, ne tulee olemaan mustat. Istumasyvennykseen tulee musta penkki, sivulle rättipatteri ja taustalle tulee Marimekon tapettia.

Itsellä huonosti nukuttuja öitä takana, pääkipua siitä hyvästä. Tekee mieli jotain makeaa ja tuhtia. Taidan leipoa suklaapiirakkaa, sekaan vähän pähkinöitä.