Kuinka haluaisinkaan pitää heidät vielä tässä ja täällä, kun on elämää ympärillä. Samalla kun haluaisi vielä syliin sulkea ja kertoa haikeuden, samalla annettava lapsen mennä iloiten, rohkaistava ja antaa uskoa.

Ja epäreilua se, että en lainkaan tykkää syksystä, niinku tuntuu useimmat. Tuntuu että syksyllä liitää lapset kouluun, linnut muille maille, ruohon vihreys, kukkien loiste, kesän lempeys, ne jäävät taa.

( kuvat ei liity kouluaamuun )