Tämän päivän laulu on oravasta

 

Makeasti oravainen

makaa sammalhuoneessansa,

sinnepä ei hallin hammas

eikä metsämiehen ansa

ehtineet milloinkaan.

 

Kammiostaan korkeasta

katselee hän maailman piirii,

taisteloa allans monta,

havuoksan rauhan viirii

päällänsä liepoittaa.

 

Mikä elo onnellinen

keinuvassa kehtolinnass

siellä kiikkuu oravainen

armaan kuusen äitinrinnas`

metsolan kantele soi.

 

Siellä torkkuu heiluhäntä

akkunalla pienoisella,

linnut laulaa taivaan alla

saattaa hänen iltasella

unien kultalaan.

- A.Kivi-

Ei ole vain kertoja yks ja kaks, kun tätä laulua on pitänyt laulaa sydämen pohjasta. Kaunis laulu. Tämän laulun olen kuullut Finlandiatalossa pienen pojan esittämänä. Mieleenpainuvin lastenesitys ikään.

 

Viikonloppuna Onnea levittivät ympärilleenkin mahdottoman kaunis, iloinen, rakkautta säteilevä hääpari.  "Voima rakastaa on Jumalan ihmiselle suoma suuri lahja, sillä sitä ei oteta koskaan pois siltä onnelliselta joka rakastaa. " (Kahil Gibran)

 

Käsityötaidetta  tänään. Pikkuinen sanoi pari kertaa lähestyessämme hahmoja, " Ei minä pelkää jännätti." Riemunkiljauksia ei aiheuttaneet taideteokset, vaan vierestä ajaneet paloautot ja vilkuttavat palomiehet.