Me aikuiset opetetaan ettei ruoalla saa leikkiä. Tuttu lause se on lapsuudestakin. Mutta nyt en hennonut kieltää tätä lapsen leikkiä, riemua. Pientähän se on. Pienen kaverina on usein tämä pieni lammas, joka välillä lehmäksikin kutsutaan. Tässä lammas seisoo ja kävelee nurmikolla, iltapalaruisleivällä. Sitä syötiin yhdessä lampaan kanssa, hihiteltiin murustettiin ja viimein molemmat lähti unten maille. Pikkuisen mielestä oli jotain niin huvittavaa kun lammas tuli hänen iltapala-apajillle. Eikä edes ollut kyse oikeasta eläimestä. Minulle jäi mukava mieli lapsen ilosta ja siivottavaa lattialta ja pöydältä.

 

 

Pitkästä aikaa kirja-aarre. Kirjastosta kyselinkin heti lisää hänen kirjojaan, eikä muita suomennoksia ollut, Harmi!!

 

Ja tässä kirppisaarre. Sisustusleikevihossanikin on kuvia tästä löydöstä. Ikään en olisi kaupasta sitä ostanut, hinta on huima, suorastaan yli järjen. Mutta ihaillut sitä olen, ja jos hinta olisi aivan toinen tai jos sillä hinnalla ei mitään merkitystä olisi, sen ostaa voisin. Kirppiksellä sen nähtyäni huomasin että siinä ei ollut hintalappua, raahasin sen myyjän luo, joka hinnoitteli sen. Yritin siitä tingata vitosen, vaikka taatusti ostan sen muutenkin. Nyt en jättänyt tätä varaukseen, tai soittanut miehelle. Rumahan tämä kuitenkin on hänen mielestä. (maksoin tästä vain 25 e)