Lukemani kirjoitus anteeksiannon suuruudesta:
" Kauan sitten, ennen kännyköiden aikaa, joutui eräs nuori poika huonoille
teille. Hän ajautui käyttämään ensin alkoholia ja sitten huumeita. Nämä tavat
veivät hänet nopeasti rikoksen poluille.
Tällä nuorella miehellä oli vanha äiti, joka oli kasvattanut pojan yksin ja
rakastanut häntä äidinrakkaudella.
Vuodet olivat jo vierineet. Tämä nuori mies oli jo keski-iässä ja kärsimässä viimeisiä
kuukausia todella pitkästä vankilatuomiostaan. Viimeisen vuoden aikana hänelle oli avautunut,
kuinka paljon hän oli elämänsä aikana rikkonut vanhaa äitiään vastaan ja tuottanut tälle murhetta.
Niinpä hän kirjoitti äidilleen kirjeen, jossa kertoi pian vapautuvansa ja haluavansa tavata
rakkaan äitinsä. Hän kertoi myös ymmärtäneensä, kuinka huono poika hän oli ollut.
Hän pyysi, että vanha äiti jaksaisi antaa hänelle kaiken anteeksi mutta kertoi ymmärtävänsä,
jos äiti ei haluaisi enää tavata häntä. Mies ehdotti seuraavaa:
" Jos sinä, rakas äiti, vielä haluat nähdä minua, niin ripusta portin vieressä olevaan kotipihlajaamme
merkiksi valkoinen nenäliina. Silloin minä ymmärrän, että sinä olet antanut minulle kaiken anteeksi
ja minä olen tervetullut kotiin. Jos sitä nenäliinaa en siinä puussa näe, niin kävelen kodin ohitse
ja silloinkin sinä, rakas äiti, teet aivan oikein, sillä niin paljon sinua vastaan olen vuosien varrella rikkonut."
Kun vankilan ovet sitten aukenivat, lähti mies pitkälle kotimatkalle.
Viimeiset kilometrit hän kulki kävellen sydän jännityksestä pamppaillen. Kun tuttu
koti häämötti edessä, mies näki jo kaukaa jotain outoa.
Kotipihlaja oli aivan valkoinen.
Vanha äiti oli leikellyt suikaleiksi valkean lakanan ja ripustanut yhden suikaleen
pihlajan jokaiseen oksaan.
Kaikki oli anteeksi annettu."
Kommentit