Värikkäät lasten tekemät jääkoristeet tippuvat oksilta sulaessaan ja värjäävät lumen. En toivoisi vielä näiden isojen kinoksien sulavan. Kauniiden ulkoilmojen perään maistuvat herkullinen spelttipuuro ja mustikkakeitto.

Tänään harmistuin unohtaessani, mutta onneksi tyttö kerkesi vielä vähäksi aikaa koulun mäenlaskuun. Viedessäni tyttöä mäkeen, myöhästyi samalla toinen tyttö toisaalta. Ärsyttävä minä kun ei tässä niin paljon muistamisia pitäisi olla, mutta jotenkin hajamielinen...

Tänään tyttö toivoi munakoisovuokaa. Sitä on tullut tehtyä erilaisine muunnoksineen ja myös nachopaistosta.

Kankeaa tämä bloginpäivittäminen kun ei ole kameraa. Tässä vanhoja kuvia.

.

Tänään kävimme parilla kirpparilla. Tytöllä katkesi kesken kilpailun sauvan ja löysin uudet tilalle. Ostin myös lenkkarit, marimekon raitapaidan vihreävalkoraitaisen, mikä väriyhdistelmä niistä onkin mieluisin. Pikkuinen sai myös miekan ja lapset aivan ihanan kirjan. " Aarteiden kirja" - vuodelta 1957, missä on runoja ja vanhoja tarinoita. Oikein odotan päästessäni lukuhetkeen. Keittiökuvassa näkyy taustalla vanha tuoli, kirpparilta.

Styroxista tein pari ilmoitustaulua. Niihin kirpparilta vanhoja kankaita. Kuvassa näkyvä ympyräkangas oli naisella kirpparitavaroiden alla ja kysyin mitä se maksaa. " Tämäkö, ei tämä ole myynnissä mutta saat sen."

Elämä on moninaista. Monikaan arvoitus ei ratkea meidän ymmärrettäväksi. Silti mikään elämänsisältö ei ole sattuma tai vahinko. Paljon oppimista meillä on omaankin elämään, toisten kautta. Haluan viitata tässä esim blogiin  tastakaikesta.blogspot.com.

Pikkuinen etsii omaa tahtoaan. Aurinkoisuuden jakaa kiukku ja kokeilut. Tänään karjui: " Ei kukaan taa puhua mulle mitään." Parin sekunnin päästä sanoi että vain äiti saa puhua. Isillekin antoi luvan hetken päästä. Niin pienissä hetkissä ilo ja harmi. Niin pienessä pojassa suuren suuri rakkaus.

 

 

 

Edessä on maaliskuu. Enkä taida sanoa mitä tunnen. Vaikea kuukausi, sen tunnen jo nyt.