Seuraan lintujen teitä,

kuuntelen siipiä, kun aamun kuulaus on vielä ehyt

ja metsässä ja veden yllä särkymätön rauha.

Kiikaroin ulapan valoon,

pilvien railoon, vien silmäni puiden vihreyteen.

 

Ymmärränkö laulujen runsauden,

tunnenko lajien kirjon, mitä löydän

lintujen ystävyydestä?

Vähän osaan vastata, mutta tämän tiedän,

aina kantavat siivet toivoa,

pieninkin viserrys avartaa mielen

ja jokainen laulaja muistuttaa

elämän ihmeestä.

Lintujen tiet nousevat valoa kohti.

- Inkeri Karvonen-