Seuraan lintujen teitä,
kuuntelen siipiä, kun aamun kuulaus on vielä ehyt
ja metsässä ja veden yllä särkymätön rauha.
Kiikaroin ulapan valoon,
pilvien railoon, vien silmäni puiden vihreyteen.
Ymmärränkö laulujen runsauden,
tunnenko lajien kirjon, mitä löydän
lintujen ystävyydestä?
Vähän osaan vastata, mutta tämän tiedän,
aina kantavat siivet toivoa,
pieninkin viserrys avartaa mielen
ja jokainen laulaja muistuttaa
elämän ihmeestä.
Lintujen tiet nousevat valoa kohti.
- Inkeri Karvonen-
Kommentit