- perhekerhon retki. matkalla hajos pyörä, silti luonnon helmassa viihdyttiin. Ohjaaja kertoili lapsille linnuista, niitten lauleloista ja kyseli miksi linnut ei laula myöhemmin kesällä näin runsaasti. Emme mekään laula ruoka suussa, linnuilla on niin kiire poikasten ruokkimisen kanssa. Ja muistutettiin siitä, ettei linnutkaan kokoa varastoja sillä niistä pidetään huolta. Meidän ihmistenkin turhia murheita ylihuomiset ja huomiset murheet.

 

- apilametsässä

- pikkuinen sanoi joen ylitettyämme. "Tuonne te enkelin kaveri tippu." Vieläkin, aina veden nähdessään, puhuu ystävämme kuolemasta, vuodentakaisesta.

- entisissä maisemissa. ei enää ikävä sitä, että siitä oli lyhempi matka, ainoa ikävä on talontakainen metsäpolku ja lampi.

- kevätjuhla-aamuna terveydenhoitaja soitti. En niinkään kuunnellut tarkkaan sitä, mitä hän kertoi (kun tiesin, että yrittää kertoa mahdollisimman säikäyttämättä.), vaan tunnistella äänensävyä, miten tytölle oli käynyt. Jo toinen liimauskeikka. Sanoin tytölle, että sulle annetaan pieniä ominaismerkkejä, muutenhan tyttö olis  liian kaunis.

- Sittenkin sinä päivänä jotkut juhlavaatteet likaisia. Onneksi kuivausrumpukin on olemassa.

- Suvivirsi. Lapset juhlavaatteissaan kuin monenvärisiä kukkia.

-  No ihan hyvä ettei ovissa ole vielä kalustelevyjä. Lasten kädenjäljet näkyville.

-  Jippii, ihan kohta loma. Perinteinen herkkuhetki ja kiitoksia lasten uurastukselle. Tänään jo harjoiteltiin herkuttelua, jätskin kanssa raparperipiirakkaa, mihin karamellisoin raparperit.