Marraskuura ja aurinkoa. Eihän joudu vielä lopettamaan pyöräilykautta, eihän. Liukkailla en kyllä uskalla ajaa.

 

On itketty ja itkettänyt. Kirja nimeltä Adoptiomatka. Siinä on niin paljon tunteita. Vielä enemmän kuin hän mahtavasti osaa kirjoittaakaan. Itse joltain käsin samaistuu, vaikka voisi ajatella että en, kun mulla aarteita monta. Tunteet on. Isänpäivä. Päivä isien ja lapsien. On itketty ja itkettänyt pakatessa ja kootessa muistoja. Mummon ja tutan antamien häälahjakahvikuppien äärellä tuli niin ikävä edesmennyttä mummoa. Kuinka ihana ihminen, voimakas ja suora, mutta huomioonottava ja sydämellinen.Ikävä myös omaa isää siellä kaukana, muistelemani mummon poikaa...

 Laatikoita on pakattu ja vähän raksallekin viety. Täältähän sitten löytyy lisää piilopaikkoja kun tilaa tulee.

Lasten joulukuu taitaa olla tämä marraskuu. He laskevat öitä muuttoon, kuin pukintuloon. Vain kalenteri puuttuu. Ei taida itse tajuta oikein koko asiaa. Kuin puulla päähän lyötynä on olo.

 

Raksalla yläkerrassa jo kaikki lattialistat paikoillaan. Alakerrassa vinyyli on paikallaan vielä hienomman sävyistä kuin mallipalassa tai paketissa. Poika se asenteli vinyyliä keittiöön kun raksalla kävin. Taidoista huomaa, isän poika! Portaikon paneeliseinä näyttää lähes mustalta, vaikka on harmaa. Helposti sävyn löytämisen kävi, kun se on samaa kuin talon ulkoväri. Kiva se on, ja ihan käytännöllisyyskin tuli kaupanpäälle kun pinta estää kaikumista portaikossa.