- Tänään on ensimäistä kertaa uudessa kodissa saatu pestä pyykkiä. Kahdenkaan koneen jälkeen ei pursuavissa koreissa näkynyt minkäänlaista vähenemisen jälkeä. Onneksi pidän pyykinpesusta. Tänään viimeistä kertaa (tämän vuoden puolella) olimme perheemme salivuorossa. Etsimme lähtiessä salikassia, missä on sählypallot, sisäpelikengät, sulkapallomailoja jne. Emme löytäneet ja pieni pelko tuli että onkohan sekin pussi nakattu muutossa roskiin. Päätimme lähteä silti, ollaan avojaloin.

- Minä kun vahingossa vein ison mustan jätesäkin roskiin, luullen sitä raksaroskispussiksi. Illalla kun kaipailin kenkiä, ei enää auttanut lähteä vauhdilla kerrostalomme pihaan huhuilemaan ihmisiä, jotka avaisivat roskiksen. Itse palautin asuntomme avaimen. Seuraavana aamuna roskisauto vei säkin, missä oli laskujeni mukaan noin 12- 13 kumisaappaat.

- Salissa oli mukavaa. Perhe pienintä myöten sählyssä, voisin katsoa vaikka koko vuoron ajan lasteni liikkumista, iloa siitä, pienimmän vielä palleroista juoksua, hänen jo lujaa mailanlyöntiä, tyttöjen taitavia kärrynpyöriä, ja poikien taktista pelaamista.

 

- Tällä kertaa emme rakenna joulua. Talo on rakennettu vasta, ja siinäkin on vielä paljon puuhaamista. Joulu otetaan vastaan sellaisenaan. Keskitytään toisiimme ja tunnelmaan. Minun ollessa lauluvuorossa lapsia nukuttamaan, ollaan laulettu monet joululaulut lattialla maaten, milloin kenekin lapsen tyynyllä pää. Lapset kun nukkuu vielä lattialla, yläkerran käytön uupuessa. Jotenkin tuntuu, että on mahtava päästellä ilmaan laulua, kun olohuoneessa on korkea tila.

Lasten leipomukset, saa olla itsensä näköiset. Eivät kysele miten tehdään. Pienimmälläkin taikinassa taikinapyörällä viiltoja sikinsokin, hillokasa ja taittelut. Siitä tuli  "Rekka" Lasten jouluaskarteluja ja joulujuhlia. Tonttuja tuvassa, laulut soi ja punalakkeja vilisee.

 

Jouluyön enkeli

Mitä katselet, enkeli jouluyön,
joka liitelet valossa tähtivyön?

Minä ihmisten iloja katselen,
siks majalta majalle liitelen.
Täss` on asunto uljas rikkahan,
minä viivähdän alla ikkunan.

Siell` on lahjat runsaat ja joulupuu,
vaan parhain lahja se unohottuu.

Minä viivähdän alla ikkunain
ja tuntuu niin köyhältä rinnassain.

Maja tuolla on keskellä kinosten,
siinä asuu leski ja tyttönen.

Läpi ikkunaruudun jäätyneen
minä katselen kodin köyhyyteen.

Sen liedellä valkea kirkas on
ja pöydällä iltanen koruton.

Minä kuulen, kun tyttönen sopertaa:
- Oi, äiti, nytkö hän meille saa,

Hän, seimenlapsi se rakkahin,
jota kauan, kauan jo odotin?

Ja äiti vastaa: - Hän täällä on,
ois majamme muuten iloton.

Ja lapsen katse nyt kirkastuu,
ja riemulauluhun ratkee suu.

Ja majan katto se kohoaa,
en nähnyt iloa puhtaampaa.

Minä katselen alla ikkunan
ja tuntuu rikkaalta rinnaissain

-Immi Hellen-