Ajan voisi hidastuttaa tähän. Hetkiin ennen lasten kevätjuhlia, ennen niiden aamujen alkamista, kun kello ei herätä koulutielle. Ennen porottavaa kuumuutta, keskikesän riemua, saatikka sitä aikaa kun kaikki ei kuitenkaan mahdu kesään ja haikeutta kun kesään emme voi jäädä.

 

Pojan kanssa järjestimme Akut ja muut sarjakuvat. Neljä sormeani jäi oven väliin. Sattui melkein kuin synnytys, paitsi tähän en halua uudestaan, siihen toiseen kyllä. Itku kivusta sisälsi muutakin itkua. Luo varjonsa tämän muun onnen ylle.

Omat sormeni unohtuivat kun läksimme tytön kanssa liimauttamaan luomea. Ehkäpä pojalla sama olisi voinut olla vaan miehekäs merkki puutöistä, mutta tytöllä voi joskus pienikin jälki merkitä.Tosin äidin silmissä lapsen kauneudessa ei näy kolhuja.