Pikkuinen tuli luokseni ja kysyi " Taanko mäkin pyöriä?" Tytöt laittaa prinsessa-ja juhlamekkojaan ja ballerinavaatteitaan ja leikkivät helmat hulmuten. Ainoita leikkejä, missä pikkuinen on jäänyt vähän ulkopuoliseksi. Tietenkin saat kulta. Tyttöjä vähän hymyilytti, pikkuinen ensi innostuneena, mutta sitten tuli jossain vaiheessa stoppi mekkoiluun, ja se piti saada nopeasti pois.

( ei pikkuinen kakkoseksi jää silti suloisuudessaan, vai mitä )

Pienen kanssa ihanat hetket, paljon puhetta joulupukista.  ( mm. pikkuinen kuuli ääniä talon rappukäytävästä ja sanoi joulupukki tulee. Ei jouluna vasta,vastasin. " Jot te innottuu mulle, minä annan tille tämän kirahvin"(pikkuisen tärkeä pehmolelu)  "äiti, mittä joulupukin auto" Sanoin että se voi tulla porolla. "Äiti, miten poron ovi aukattaan?" "Miten joulupukki otaa puhua. Miten minä otaan muuttaa?" (kerroin että ensiksi me muutetaan, sitten tulee joulupukki) Ja kerroin että ensin tulee lunta. "Milloin te lume oikein tulee?"

Pitkä tovi puhetta enkelistä. Kerroin miksi enkelit on tärkeitä. Katsottiin yhdessä kirjahyllyn päällä olevaa enkeliä. Mistä se on meille tullut ja miksi se on tärkeä.Lapsella on aika oivaltaviakin ajatuksia, jo kaksivuotiaana. Sitten laittaessani enkelin takaisin, pikkuinen tuumasi. "Äiti älä laita titä huonotti te rakattaa"

 

Olla tyytyväinen itseensä ilman toiveita muunlaisesta. Onkohan sellaista elämän aikana kenellään. On ihminen niin keskeneräinen aina. Vaikkakin arvokas sellaisenaan. Vaihtelevastihan sitä on onnellinen ja tyytyväinen itseensä ympärillä tapahtuvien mukaan. Voi kunpa minä olisin välillä sellainen hauska huuliveikko, joka ei tartu eikä takerru tunteisiin ja mietteisiin saatikka haaveisiin. Olisi sanavalmis, tehopakkaus, menisi, tekisi, eikä jäisi miettimään eikä antaisi minkään murheen jäädä,ei minkään menneen tuntuvan nyt. Näin joskus. Ehkä eniten se, mitä itsestäi kaipaisin, että olisin keittiössä leipää leipova, suolasia piirakoita tekevä, sämpylänpyörittäjä, teeleipien taikoja, rieskoja rakenteleva.   Eii, vaan minä katselen aina niitä makeita reseptejä, mitä uutta kokeilis, mitä vieraille leipois, mitä perheelle välipalaks jne.

( piirakkaa teki mieli. Ei ollut kermantapaisia kaapissa, laitoin päälle jotain jogurttia mitä oli, mustikoita, sokeria, vansokeria ja munan, herkullista)

 

Raksasta on voinut tehdä viimeaikoina jo listoja tekemättömistä töistä ja ostettavista asioista. Eikä se enää ole edes kauhean pitkä.

Yläkerrassa on lattiat tehtynä. Väliovetkin jo paikoillaan. Kuvassa vasemmalla näkyy pikkaisen vessaa, suoraan edessä on vierashuone ja oikealla poikien makuuhuone.