Harvinaista. Yksin kotona. Koti on valoisa, rauhaisa, tuttu ja turvallinen,  äänenä pyykkikone, joka pesee lasten talvivaatteita. Vaikka talomme on vielä keskeneräinen, se tuntuu ihan valmiilta hetkenä kun kotona olen yksin. Silloin sitä huomaa että ihmisiä kaipaa, he ovat tämän kodin elämä. Ilta-aurigon paisteessa ompelin viirinauhoja, pikkuisen kanssa pelattiin ja myllättiin varastohuonetta. En päässyt muiden kanssa perheemme pelivuoroon, johtunee vähemmän nuhasta ja enmmän selästä. Duhakin vetää voimat pois, eikä uloskaan tee mieli kun siellä oireet lisääntyy. Laulaa linnut ulkona, niiskuttaa moni täällä sisällä.