Moni sanoo:

" Vain rakkaus tuo onnen."

" Onnellinen on vain se jota rakastetaan."

Ja se on toki totta.

Mutta, se on vain osa totuudesta.

Rakastetun on oltava rakastava, ja hänen on tiedettävä, kuinka heijastusten laki yleensäkin toistuu elämässä:

Emme voi pyrkiä onneen siten, että samalla loukkaamme toisten onnea.

Emme voi etsiä onnen lähdettä jostakin ulkopuoleltamme ja olla kitsaita toisia kohtaan-

vaan kukin meistä voi olla lähde.

Rakkaus on antava meille saman verran elämää ja onnea kuin me itse rakastamme.

Mutta ellei meissä itsessään mikään elä,

ei onni pitkään jaksa pulputa.

Kaikki muuttuu ympärillämme, ja eräs onnemme ehto on siinä,

että itsekin antaudumme alttiiksi muutoksille.

Ei kukaan pysy entisellään eikä ympärillämme mikään pysy paikallaan.

Joka tahtoo takertua nykyhetkeen, menettää onnen.

 

(Lueskelin vanhempaa runovihkoani, kirjoitus sieltä, enkä tiedä kenen kirjoittama)

 

Pojan tekemiä tähtiä. Niitä en henno riisua.