Tammikuu alkoi valoisasti kun saimme lunta. Miten helppoa onkaan mennä ulos kerrostaloon verrattuna. Ikioma piha, ei muut hajota lumitaidetta. Hallissa luistelemassa lasten kanssa viimeisenä lomapäivänä. Kaikki rohkaisivat pienintä luistelemaan. Välillä hän oli innoissaan ja välillä karjui vihaisena. Muuan nainen katsoi pitkään lapsia ja touhuamme ja en tiedä mitä ajatteli. Ylpeyttä tunsin, siltikin, vaikka lapset kinastelivat kuka saa juoda limppapullosta loput, ihanaa että meillä on nämä, vaikka ei "sääntöjen" mukaan pärjäiskään ja hermotkin menisivät lapsilla ja lapsiin, siltikin niin hirveän ylpeä rakkaista. Toinen nainen ihmetteli että viisi jo on. Sanoin että voi kyllä saisi olla enempikin.

 

Pikku Michelinmainokseni.

Tämä ja seuraava kuva otettu rikkinäisellä kameralla. Kamera toimii muuten mutta näyttö on pimeänä. Kuvaus on puolisokkoa.

Kiltti varmaan olen ollut kun molemmat toiveeni joululahjaksi sain. Ison seinäkellon ja ompelukoneen. Ompelukone on vielä kokeilematta. Pikkuhiljaa. On niin paljon kaikkea. Olen vähän suihkutellut maalaten seinähyllyjä ja kannakkeita. Tänään hain kirpparilta pojille toisen lipaston, ja pitäisi ostaa siihen pöytälevy.

Kahdenkesken tytön kanssa aikaa tänään, ihastella häntä miten paljon hänessä on kaikkea. Huomenna varastetaan vähän lisää lomaa ja käydään retkellä.