Kotitöitä on kivempi tehdä omassa kuin vuokralla. Kodinhoitohuoneeseen on mukava mennä, vaikka ei sitä koskaan pysy pyykkien perässä. Ne menevät päälle, jäävät lojumaan, vaihdetaan liian usein tai ei vaihdeta millään. Aina korit täynnä. Mahtavaa on tilavat vaatekaapit, mukavinta oli muutossa purkaa lasten pienet vaatteet, laittaa nätteihin pinoihin hyllyille, tutut nutut, värikkyytemme.

Pienen kiukku oli suurta. Huuto ja räyhääminen, potkiminen ja lyöminen. Otin syliin, muttei pystynyt vielä jäämään. Otin vastaan iskut ja lyönnit, mitä hän lähietäisyydeltä teki, mutta ottaessani hänet vielä lähemmäksi syliini, otti hän kaulasta kiinni ja lujasti. Kauempana minusta hän taas potki ja löi. " Ei äiti rakatta" sanoi vihaisena, mutta silti ei halunnut olla missään muualla ja huomasin niin selvästi hänen turvallisuutensa rakkaudestani. Hienoin hetki tänään.

Voiko 2 vuotias puhua tällaisia? Antaessaan isolle siskolle pusuja poskelle sanoi minulle, " Äiti tulee lappeja" (tarkoitti lapsia.) Taitaa olla tyttöjen kotileikeissä korvat auki pienimmälläkin.

Hyviä runoja luin. Taidan kirjoittaa yhden tänne pian, jonka kopioin kirjasta, joka lähtee luettavaksi Tunisiaan.

Poika  kokosi tänään ostamamme tietokonepöydän. Wiin ympärillä pelipäivänä, tiistaina ja torstaina.

Tiistaina oli mukava retki kaupunkiin. Kansallismuseossa oli hyviä näyttelyitä, ihasteltiin nukkekoteja ja kuninkaallisia ratsuja.

Viikonloppuna pääsemme mummulaan, taidan vielä nähdä palan joulusta ja talvisemmasta maisemasta.