Kaunis äitienilta eskarilaisten järjestämänä. Käsi kädessä juoksimme poikki nurmikon kesämekossaan. Soittivat mm. kannelta ja lauloivat, ja yhdessä musisoimme. Siihen olisi voinut päättää esikoulu.Äidit saimme lapsilta samettiruusut, vähän etuajassa.   Haikeaa. Juuri oli kouluuntutustuminen, nyt lähti monen päivän kitkuttelun jälkeen toinenkin ylähammas pois, ja kouluportti on iso. Tyttö on valmis. Leikkasin tukankin että kauniit silmät näkyvät paremmin. Västäräkkini,kirppusäkkimme, raikas ja rehellinen, välillä niin ärsyttävä, keksit yllätyksiä, eikä kenelläkään ole tylsää. Miten paljon rakkautta tätäkin tyttöä kohti sydän lyö, ja saan hänenkin kauttaan omistaa joka päivä ihanaa äitienpäivää.

Ulkona kopisee tyttöjen puukengät, jääkiekot lentää autotallia vasten.Poika laskee ja tehnyt 200 kiekkoa illassa, tänään poikaa hymyilytti kun luki Niskalan laukoneen 1000 kiekkoa viikossa.

Kirppiksillä on tullut käytyä kerta viikkoon suunnilleen. Ei erikoisia löytöjä, mutta tarpeeseen. Leggareita, kesätakkeja, paitoja, pienelle suloiset haalarit. Omasta aarrekätköstä teen löytöjä, ostoja ennenaikaisia.

Pikkuinen vilkuttaa vimmatusti ( nykyään niin kun yrittää saada vastakaikua) mopoille, skoottereille, motskareille, kaivureille, traktoreille jne. Ei ne mopopojat moikkaa, tai tosi harvat. Hän ihmettelee, ja selittelen sitten että ehkä he tarvitsevat kaksi kättä ajamiseen, tai eivät vaan näe, mutta kun tämä ei ole ensimmäinen kesä josta tällaisia huomioita. Miksei sitä outoja moikkais takaisin, tai ainakin tällaisia pieniä  söpöjä, jotka ihailevasti vilkuttavat.