Muuttorumbaa. Raksalla isännällä edelleen pitkiä päiviä, vuorokausi ei ihan kerkeä vaihtua hänen tullessaan. Tällä pakkailtu, 3 peräkärryllistä tavaraa on viety, ja laatikoita autossa mennessä raksalle. Lapset ovat innoissaan, mutta hekin levottomia. Minä olen ollut paljon iltoja raksalla, monia iltoja peräkkäin. Kiitos ihanien ihmisten. Monen peräkkäisen illan perään olisin saanut taas hoitajan kotiin, mutta sanoin etten jaksa mennä, en vaan jaksa. Haluan olla lasten kanssa. Pienimmältä kyselin että onko tylsää kun äiti on joka päivä vaan pakannut, eikä ole ollut niin paljon teidän kanssa. " Minäkin olen pakannut"

Odotan sitä, että kiireen tuntu loppuu, banaanilaatikot ei enää vilistä silmissä, mies ei ruoan jälkeen säntää raksalle ja rautakauppoihin. Vaan aikaa jää yhdessäolemiseen, viereen, kuulumisiin. Äiti ei nyt pakkaa.

Ihan sama uudessa kodissa, vaikka vielä on lamppuja ostamatta, pyyhekoukut ja naulakot laittamatta, olkoot wc paperirullat tornissa lattialla, olkoot laatikot yhdessä huoneessa ja pidämme sitä labyrinttinä, laatikkovuorien välissä puikkelehtien.

Näistä neliöistä lähdemme. Asuntomme koko kolminkertaistuu. Nyt Aarteet nukkuvat yhdessä patjoilla huoneen lattialla.

apulaiseni siivoushommissa raksalla