Päivien kirkkaus. Olla kiirehtämättä vaan kiinnittyen tähän.

Luulin että vain nuoruuteen kuuluu mukavat leirit, ripari, sisäoppilaitosvuosi, yökylät. Ei onneksi, aikuisenakin samaa tunnetta kokea, leirillä oli mahtavaa, onnellista. Paljon eväitä.

Auringossa tekemättä mitään. Katsotaan kun muurahainen ahertaa. Pyyhitään sokerimurut suupielistä.

Välillä pihahommia, ja ruoka maistuu.

Kuinka kirkkaasti säteilee aarteemme. Lapsi heijastaa valtavasti onnestaan ympärilleen.

Pikkuinen leikkii.Piiloutuu äidiltä kodariin lukkojen taa.

"Talatana"

Arvelen Puuhapetestä aarteeseen.

" Ei, te on äiti." Ja lukko aukeaa.

Kujeilevat, äidin voittaneet kasvot.

Tylsä tunnussana, ensiksi ajattelen.Mutta... oikeastaan ihana ja minusta jää tuntumaan niin hyvälle.