Mahtavaa, että uuden kodin tunnusta saa nauttia niin pitkään. Odotella uutta, nauttia tilasta ja valosta ja väreistä. Avojaloin lattian karheus. Tänäänkin tullessamme kotiin, oven avattua tuoksui uusi koti.

Lasten ensimmäinen hattaranmaistelu retkellä. Pihalla lapset leikkineet leijonaa ja vakoilua talon alla ryömintätilassa. Nukkumapaikat uusiksi kun lapset vuoroin isin paikalle. Lasten reseptikoulu ja kikatukset, että nyt on jo aika lähteä untenmaille muistelemaan hyvää päivää.

Olipas tänään mukava päivä,sitten eilisen jollaiset päivät ovat tervetulleita viikon keskelle, pyhä, vieraat. Tänään samalla haikeus lähdöstä, mutta samalla hyvä mieli että lähti. Pari kirppistä ja pari leikkipuistoa. Ei muka meinannut esikoinen lähteä mukaan, sitten jo poislähtiessä kaikki kuorossa ei vielä. Hemmottelin lapset hampurilaisilla ja huomisillakin herkuilla. Lupaan lasten valvoa vähän kauemmin, pitäähän sitä tehdä elo leppoisaksi kun isäntä on pois ;) Sain vielä iltakahviseuraa kavereista. Nyt on kynttilä, kakunrippeet, saaristolaisleipä ja tyhmä yökyöpeli. Aika pitkän viikonlopun.

" Optimisti on kevät ihmishahmossa. "

" Pienten asioiden aamukasteessa sydän löytää päivänkoittonsa ja virkistyy"

Kahil Gibran

Lastenpäivä, urheilukisoissa. Kumpi jännittää enempi äiti vai lapset, vai jännittääkö lapset ollenkaan.  Tulee hyviä muistoja onnistumisien hetkistä kilpailuissa ja liikunnan ilosta omasta lapsuudesta ja nuoruudesta.  Sitä samaa lapsillemme.

urheilukentän "tekis"  ja mieli teki avojaloin sinne. Siellä me sit juostiin varpasilleen koululaisten pelatessa ympärillä.

kotimatkalla piti itsekin juosta, myötäelämisestä. kaunista kotiseutua.

Tälle päivälle kirjoitan, huomaan, ei sinusta mitään puuttunut. Oli nipsunapsukeli, metsäpolku ja pienimmän tutkiskelut. En haluaisi minkään häiritsevän, kun hän jo lauseitakin osaavana, kertoo asioitaan. Kömpelön suloiset sanat, saako sanottua, riittääkö vielä sanat?

Tänä päivänä "kari" naapurissa ja pienin ulkona ihastuksissaan, sitä seuratessa istuimme pienimmän seurana. Ei tarvi pihalta lähteä kaivureita katsomaan, kun tässä ihan lähellämme. Kohta lisää seurattavaa kun naapurissa alkaa talonrakennus. Tänä päivänä kahvi ja mustikkapiiras. Tytön kanssa huoneen siivousta ja huonekalujen pyöritystä. Nyt mahtuu tekemään kärrynpyöriä. Mukava saada tavaraa siivottua, roskaa, rikkinäistä lelua, paperia, silppua. Hymyilyttää lasten aarteet, tärkeät piirustukset, tekstit, leikit ja askartelut.

Tänä päivänä lapset urheilukentällä, kanasalaatinteossa, pihahommiossa. Poikien ja isin naurunremakka. Se ääni kuuluu myös sydämeen. Omat hiukseni sinne ja tänne, osa kiharalla. Tytöt tekevät lettejä minulle kun hiukset jo vähän kasvaneet, taidan jatkaa kasvattamista. Tai enhän minä  kasvata, ne vaan on.Tänä päivänä kirppislöytö,hame, iltaan mennessä jo kolmas nappi irtosi. En taida osata hameihminen olla. Tyttö kyllä katsoi ihailevasti ja kehui.

Kesälle tuoksuva iho. Ilta-aurinko hypähtää sisälle kirkastaen lapsemme. Kummastakin, auringosta ja lapsistamme, saamme ilmaista energiaa. Sitten on hyvä marssittaa lapset hammaspyykille ja nukkumaan. Pienimmän iltarukous kuuluu näin... " Älä meitä turhaan heita..." Kun tytöllä taas aikoinaan iltalaulussa oli .."Armeijamies ole suojani..."

Tahtoisin olla olematta

tämä ihminen

tahtoisin olla vain suuri rakkaus,

joka siunaa askeleitasi.

Tahtoisin nähdä sinussa,

miten ihminen kulkee tiensä suoraan,

tahtoisin nähdä, että pysyisit

niin puhtaana kuin olet,

ei kokemattomana,

vaan kokien

kärsien ja kasvaen,

tallettaen sen hyvän, mikä meissä

kaikissa on piilossa ja uinumassa

ja erheidenkin keskellä,

mikä meissä on ihmistä,

mikä meissä on elämää

tulevaisuutta varten.

Kun minä olen poissa, en lakkaa

rakastamasta sinua ja

siunaamasta ihmistä sinussa.

- Maria Jotuni-

   Monien ihanien äitienpäivärunojen joukosta kirjoitin tämän, tämän kun äitini on minulle lausunut.

Jo kevätpäivä sätein kultaisin

on herättänyt kimalaisen, perhon.

Ja ruoholle ja kukkasillekin

se kutonut on uuden verhon.

Käy, lapsi, luonnon suureen saliin,

juo sieltä sieluhusi juhlamieltä.

Käy sinne rakastavin sydämin

ja opi lintusten ja kukkain kieltä.

- Immi Hellen-

Kaunis äitienilta eskarilaisten järjestämänä. Käsi kädessä juoksimme poikki nurmikon kesämekossaan. Soittivat mm. kannelta ja lauloivat, ja yhdessä musisoimme. Siihen olisi voinut päättää esikoulu.Äidit saimme lapsilta samettiruusut, vähän etuajassa.   Haikeaa. Juuri oli kouluuntutustuminen, nyt lähti monen päivän kitkuttelun jälkeen toinenkin ylähammas pois, ja kouluportti on iso. Tyttö on valmis. Leikkasin tukankin että kauniit silmät näkyvät paremmin. Västäräkkini,kirppusäkkimme, raikas ja rehellinen, välillä niin ärsyttävä, keksit yllätyksiä, eikä kenelläkään ole tylsää. Miten paljon rakkautta tätäkin tyttöä kohti sydän lyö, ja saan hänenkin kauttaan omistaa joka päivä ihanaa äitienpäivää.

Ulkona kopisee tyttöjen puukengät, jääkiekot lentää autotallia vasten.Poika laskee ja tehnyt 200 kiekkoa illassa, tänään poikaa hymyilytti kun luki Niskalan laukoneen 1000 kiekkoa viikossa.

Kirppiksillä on tullut käytyä kerta viikkoon suunnilleen. Ei erikoisia löytöjä, mutta tarpeeseen. Leggareita, kesätakkeja, paitoja, pienelle suloiset haalarit. Omasta aarrekätköstä teen löytöjä, ostoja ennenaikaisia.

Pikkuinen vilkuttaa vimmatusti ( nykyään niin kun yrittää saada vastakaikua) mopoille, skoottereille, motskareille, kaivureille, traktoreille jne. Ei ne mopopojat moikkaa, tai tosi harvat. Hän ihmettelee, ja selittelen sitten että ehkä he tarvitsevat kaksi kättä ajamiseen, tai eivät vaan näe, mutta kun tämä ei ole ensimmäinen kesä josta tällaisia huomioita. Miksei sitä outoja moikkais takaisin, tai ainakin tällaisia pieniä  söpöjä, jotka ihailevasti vilkuttavat.

Olisi hyvä mennä nyt.

Sanoa hyvästit niinkuin vieraammalle,

jonka kasvot vain hohtavat lämpöä

jonka sisintä ei ole ikävä.

Lähteä pois ennenkuin

lämpenen lämmöstäsi

ennenkuin kylmenen lähdettyäsi.

(meidän päiväämme. Tämän kirjoitin muutamaa kuukautta ennen kuin aloimme seurustella)

Varo juuri tällaisella mielellä kirjoittamasta tänne. Kun tuntee liian suuria, liian syvältä, liian mutkaisesti. Vaikka välillä niin pienestä puskee suru, onneksi niin pienestä syntyy onni. Ja onhan niitä pieniä.  

Viikonloppuna juhlissa, kaksissa. Iloa ihmisistä. Pienin kävi luonani aina välillä sanomassa: " Äiti tä oot ihana" Siinä ympärillä kysyivät mitä hän sanoo, ja mietin ettei tämäkään itsestäänselvyys. Pitkästä aikaa oman perheen pelihetki. Ja nautin myös siitä kun mies ja lapset lähti uimaan ja sain tyhjän, hiljaisen talon ja onnen siitä kun isi lastensa kanssa.

Yökyläilyn siskonpeti. Miten hyvä kirja. Raikkaat lasten ajatukset. Hellyyden tulva, ja sellainen hiljainen ilo. Herkullinen salaatti ja tupla. Lämmin piiras iloksi.

Päivien kirkkaus. Olla kiirehtämättä vaan kiinnittyen tähän.

Luulin että vain nuoruuteen kuuluu mukavat leirit, ripari, sisäoppilaitosvuosi, yökylät. Ei onneksi, aikuisenakin samaa tunnetta kokea, leirillä oli mahtavaa, onnellista. Paljon eväitä.

Auringossa tekemättä mitään. Katsotaan kun muurahainen ahertaa. Pyyhitään sokerimurut suupielistä.

Välillä pihahommia, ja ruoka maistuu.

Kuinka kirkkaasti säteilee aarteemme. Lapsi heijastaa valtavasti onnestaan ympärilleen.

Pikkuinen leikkii.Piiloutuu äidiltä kodariin lukkojen taa.

"Talatana"

Arvelen Puuhapetestä aarteeseen.

" Ei, te on äiti." Ja lukko aukeaa.

Kujeilevat, äidin voittaneet kasvot.

Tylsä tunnussana, ensiksi ajattelen.Mutta... oikeastaan ihana ja minusta jää tuntumaan niin hyvälle.