Odottamisesta.

Yllättävän moni pitää syksyä parhaimpana vuodenaikana. En minä. Tykkään kesästä eniten. En kuitenkaan sitä odottamalla odota, kuten muitakaan asioita vaan nautin siitä eteisajasta että kivaa on edessäpäin... Ja pelkään että jos ihan hirveästi jotain odotan, se menee vielä nopeampaa ohi, ja sitten se odotettu juttu onkin takanapäin. Iän myötä odottaminen on vähentynyt minkään asian suhteen. Onko se sitten laiskistumista vai mitä. Ainakin huomaan ajan niin nopeaa juoksevan eteenpäin että ei edes ehdi odottaa.. ... En kyllä kiellä haaveilevani joistakin asioista. mm. Odottamisesta.             (=raskaus  )

 

Syksystä.

Syksyllä aina vähän luhistuu. Niin kuin luontokin, kalpenee, varistaa lehtensä ja suojautuu talven tuloon. Syksyllä mieli junnaa paikallaan, olo on harmaa ja haikea.  Syksyssä on paljon mukavaakin. Pukeutua hyvin ja mennä sateeseen ja tuuleen. Syksy tuo aina jotain uutta. Jollekkin uusia harrastuksia, meidän perheessäkin kolmelle. Syksyllä ainoastaan juon teetä.

 

Tänään.

Autolla ajellessa sain muutaman kerran tuulilasiini värikkään syksyisen lehtisateen, likellä oli joutua käyttää pyyhkimiä. Herätys anivarhain, viemään miestäni lentokentälle. Kotiin takaisin nukkumaan. Pimeästä takaisin peiton lämpöön. Taas kiitollisena siitä että saan olla kotona lapsieni kanssa, eikä minun tarvi vihmoa tuolla liikenteessä työpaikalle. Illalla sain vietyä tavarat kirppikselle. Käy siellä vilske ja vipinä kun laatikoita kannetaan pöytiin, kukin yrittää päästä eroon turhasta, mitä ihmeellisimmistäkin.

Peli

Sulkapallo vie mennessään. Ja pelikaveri ihan parhain. Lapset kirmaa ympärillä. Pienin eritoten kirmaa ilosta joka kerta kuin ensimmäistä kertaa olisi liikuntapaikassa. Vähän väliä käy halaamassa. Lapset keinuvat köysissä,pojatkin pelaavat sulkapalloa, aikaa jää aina myös lastenkanssa yhdessä pelaamiseen.