Eli tarinaa päivästä. Yhdestä ohikiitävästä ajasta. Ajasta täynnä pieniä hetkiä, tärkeitä. Elämän helminauhan helmiä.
-- Tänään pakkanen ei pure kovaa, on normaali talvisää, tällaista sen olla pitää.
-- Lapset heräsivät vauhdilla ja alkoi kuulua outoa rapinaa, kun monta kalenteria nyt avata saa.
-- Kaikki yhtaikaa aamupalalla, arkena harvinaista.
--Ei mahtunut nyt Hesari pöytään. Mahtui kaikkien kupit ja kipot, kalenteriyllätysten ilot.
-- "Heit" kouluun, kerhoon ja eskariin. Minä ja pienin tutustutaan autolla kirppiksiin.
-- Mies saa vallata kodin, rauha tehdä töitä tovin.
-- Koulusta haimme lääkäriin pojan. Onneksi ei pahempaa haaveria sattunut. Liima, apu nyt.
-- Ruoka kotona, harvinaista lounas mieheni kanssa.
-- Lapset kertoivat kuulumisiaan, kaikki tykkäsivät sielläkin kalentereistaan.
-- Lapset netin kalentereissa. Toljanteri hauska. Positiivareiden tunnelmallinen.
-- Ikkunoihin syntyi paperitähtiä, ihan vakio joulunperinteitä.
-- Piparkakkuja leivottiin, on jauhoja nenästä varpaisiin.
-- Isä ja poika raksalle, ei kerennyt ennenkuin valo hävisi pimeälle.
-- Poika sai valita iltaruoan. "Kaurapuuroa" .
-- Ja soitti raksalta työmiehet kotiin syömään. Onneksi ei paljastanut puuronlajia, olis isi tiedosta hidastanut tahtia.
-- Puuro oli hyvää, ei saanut moitteen tynkää. Moni otti lisää, koskee myös isää.
-- Illalla hiljennyttiin. Kynntilä palamaan. Sitten glögiä ja piparia siihen kastamaan.
Kommentit