Eli tarinaa päivästä. Yhdestä ohikiitävästä ajasta. Ajasta täynnä pieniä hetkiä, tärkeitä. Elämän helminauhan helmiä.

 

-- Tänään pakkanen ei pure kovaa, on normaali talvisää, tällaista sen olla pitää.

-- Lapset heräsivät vauhdilla ja alkoi kuulua outoa rapinaa, kun monta kalenteria nyt avata saa.

-- Kaikki yhtaikaa aamupalalla, arkena harvinaista.

--Ei mahtunut nyt Hesari pöytään. Mahtui kaikkien kupit ja kipot, kalenteriyllätysten ilot.

-- "Heit" kouluun, kerhoon ja eskariin. Minä ja pienin tutustutaan autolla kirppiksiin.

-- Mies saa vallata kodin, rauha tehdä töitä tovin.

-- Koulusta haimme lääkäriin pojan. Onneksi ei pahempaa haaveria sattunut. Liima, apu nyt.

-- Ruoka kotona, harvinaista lounas mieheni kanssa.

-- Lapset kertoivat kuulumisiaan, kaikki tykkäsivät sielläkin kalentereistaan.

-- Lapset netin kalentereissa. Toljanteri hauska. Positiivareiden tunnelmallinen.

-- Ikkunoihin syntyi paperitähtiä, ihan vakio joulunperinteitä.

-- Piparkakkuja leivottiin, on jauhoja nenästä varpaisiin.

-- Isä ja poika raksalle, ei kerennyt ennenkuin valo hävisi pimeälle.

-- Poika sai valita iltaruoan. "Kaurapuuroa" . 

-- Ja soitti raksalta työmiehet kotiin syömään. Onneksi ei paljastanut puuronlajia, olis isi tiedosta hidastanut tahtia.

-- Puuro oli hyvää, ei saanut moitteen tynkää. Moni otti lisää, koskee myös isää.

-- Illalla hiljennyttiin. Kynntilä palamaan. Sitten glögiä ja piparia siihen kastamaan.