Tytön synttäreitä juhlittiin lauantaina. Kauniita hulmuhelmaisia tyttösiä, kikatusta, naurua ja laulua. Tuonikäiset ovat vielä ihanan leikkiväisiä. Oli ihana katsella heidän iloaan. Ajattelin että itsekin olisin lapsena nauttinut näissä juhlissa. Nautin nytkin. Kiitos viihtymisestä oli mm. se että yksi tyttö päästi kiukkuitkut äidilleen kun piti lähteä pois.

Hello Kitty  näkyi juhlissa

 

Runo äidilleni

Saattomies

läpi lapsuuden kesien,

nuoruuden louhikoiden,

kotiovelta maailman tuuliin.

Lähtijän rintaan jää

turvallinen tunne:

Aina ovet auki palata

ja siunaavat kädet

saattamassa matkaan uusin voimin.

 

Ja kylmänäkin päivänä

kannan sydämessäni äitini

rakkauden lämmintä valoa

ja askeleissani soi kiitos.

 

Sama armo voimanamme,

sama toivo ja rukous

lähtijällä ja saattajalla.

Kunnes ei enää lähtöjä ja paluita,

perillä,

koti kirkkaudessa,

vain kiitos,

vain ilo.

- Saana.L.-

Kaunista on auringon kirkkaat viimehetket ennen laskua. Melkein häikäisevään valoon pysähtyy. Joka kerta se on omannäköisensä, värisensä. Eri paikassa erilaisensa. Tässä kuvassa hiljaisuus kotona, tyyni ilma. Seuraavana iltana raksalla, metelissä, menossa, tuulessa ja nuotion kanssa kilpaa valaisemassa.

Minulla oli kaksi toivomusta äitienpäiväksi. Ne molemmat toteutui. Että lapset eivät sinä päivänä riitelisi, ja että me kaikki menisimme yhdessä äitienpäivä/kevätjuhlaan. Kaikki muu olikin sitten extraa, hemmottelua, rakkautta. Sitä jo oli menneellä viikolla, kun kerhossa juhlittiin äitejä ja eskarissa oli äitienilta.   Tässä kuvassa äitienpäivän ihana loppu, kuten alkukin oli. Pidän aarretta sylissä, sai hän siihen nukahtaa. Kaulassani pidän ylpeänä yhden aarteeni tekemää korua, ja vierelläni rakas mieheni.