Äidin kevätkirje
Tämä kirje on sinulle, joka ymmärrät
millaista on, kun on päivästä toiseen
neniä niistänyt,
kuravaatteita pukenut,
portaita lakaissut.
On keväinen aurinkopäivä.
Tule luokseni, käy sisään sinä,
joka kanssani kaikessa heikkoudessasi
rakastat lapsia ja aurinkoa
- kuinka mielelläni avaankaan sinulle oveni.
Aurinko paistaa sisään keittiön ikkunasta.
Sinä ymmärtäväinen, minun ei tarvitse selitellä,
miksi keittiön ikkuna on täynnä voileipäkäsien jälkiä.
Näet talitinttien ruokapaikan
ja sydämesi tajuaa, että
pienet voileivän syöjät
eivät malta pysyä keittiön pöydän ääressä.
Joskus on kävellyt sisään ihminen,
jonka pelkkä katse
on saanut nuo rakkaiden käsien jäljet
näyttämään inhottavilta tahroilta.
Silloin olen melkein toivonut,
että aurinko menisi pilveen
paljastamatta minua, saamatonta.
Mutta tänä päivänä, kun talven taakat ovat takana
ja aurinko loistaa,
on helppo iloita voileipäkäsistä,
jotka osoittelevat pikkulintuja
- vain tuokio, ja kurasaappaat
ovat tömisseet luotamme pois.
Tule siis luokseni, että me epätäydelliset
saisimme yhdessä iloita tästä hetkestä
ja saisimme ilosta voimaa
ikkunoidenkin pesemiseen.
- P-L.L-
Kommentit