Äidin kevätkirje

Tämä kirje on sinulle, joka ymmärrät

millaista on, kun on päivästä toiseen

neniä  niistänyt,

kuravaatteita pukenut,

portaita lakaissut.

 

On keväinen aurinkopäivä.

Tule luokseni, käy sisään sinä,

joka kanssani kaikessa heikkoudessasi

rakastat lapsia ja aurinkoa

- kuinka mielelläni avaankaan sinulle oveni.

 

Aurinko paistaa sisään keittiön ikkunasta.

Sinä ymmärtäväinen, minun ei tarvitse selitellä,

miksi keittiön ikkuna on täynnä voileipäkäsien jälkiä.

 

Näet talitinttien ruokapaikan

ja sydämesi tajuaa, että

pienet voileivän syöjät

eivät malta pysyä keittiön pöydän ääressä.

 

Joskus on kävellyt sisään ihminen,

jonka pelkkä katse

on saanut nuo rakkaiden käsien jäljet

näyttämään inhottavilta tahroilta.

Silloin olen melkein toivonut,

että aurinko menisi pilveen

paljastamatta minua, saamatonta.

 

Mutta tänä päivänä, kun talven taakat ovat takana

ja aurinko loistaa,

on helppo iloita voileipäkäsistä,

jotka osoittelevat pikkulintuja

- vain tuokio, ja kurasaappaat

ovat tömisseet luotamme pois.

 

Tule siis luokseni, että me epätäydelliset

saisimme yhdessä iloita tästä hetkestä

ja saisimme ilosta voimaa

ikkunoidenkin pesemiseen.

- P-L.L-