Muistan huonosti lauluja ulkoa. Jotenka silloin tällöin minulla on laulujen sanoja kädessäni laulaessani lapsille/lasten kanssa. Hyvin usein laulan tätä itseäni koskettavaa laulua, sitä tekee mieli laulaa kovaa, sydämen pohjasta. Äsken pienimmäinen nukahtikin tähän ensimmäiseksi laulamaani lauluun, muita ei tarvittu. Nukahti jopa omaan sänkyyn, puristaen äidin puuhelmiä ja hymyili kun äiti lauloi.

 

 

Tahdon kertoa lapsille Siionin,

kuinka nähdä sain Taivahan enkelin.

Hänet lainaksi lahjoitti

Taivaastaan

Isä Taivahan lapsille päälle maan.

Uuden päivän Hän loi

yhä vieläkin virtemme kiitosta soi.

 

Kesken kylmimmän talven Hän luoksemme saa, kun on luonnossa

lunta ja valkea maa.

Kesän lämpö on rinnassa vanhempien

sai sen aikaan tuo enkeli pienoinen.

Muista kylmyyttä ei

kaiken kylmyyden rinnasta lapsemme vei.

 

Epäuskossa  kulkivat vanhempasi,

iloksemme kun saavuit sä Taivaastasi,

lähetettynä meitäkin johdattamaan

tietä Taivahan kaltaista kulkemaan.

Isän rakkaus on,

lunastettuja kohtaan niin rajaton.

 

Meni vuosi ja toinenkin alkava on

Isä Taivaisen rakkaus sammumaton

meitä kohtaan ja kutsuen hellimmin

otti luoksensa pienoisen enkelin.

Sanansaattajanaan

oli pienoinen enkeli lapsille maan.

 

Sinisilmissään nähdä mä Taivahan sain,

vaikka viivyit sä luonamme hetkisen vain.

Meitä johtaen matkalle Taivahan,

ettei vanhemmat joutuisi vaivahan.

Sydämestämme niin

kiitoslaulumme nouskohon korkeuksiin.

 

Sinä lapsemme pieni ja kultainen,

olet enkeli parvessa enkelten.

Sinut, lapsosen kantoivat helmassaan

pois Taivahan enkelit murheista maan.

Kultakruunuasi,

kenkään ryöstää ei voi enää kutreiltasi.

 

Lapsilaumassa vuorella Siionin,

tänäpäivänä nähdä voit enkelin.

Niinhän Raamattu meille sen kertoa voi

Isä Taivahan enkelin vieraaksi toi.

Sisar, veljeni niin

Sinut verrattu täällä jo on enkeliin.

( laulun sanat pohjautuvat toteen, Aaro Vatanen)